Aloitetaanpa pienellä arvoituksella. Mitä luulet, mikä yhdistää oikean jalkapohjasi ja vasemman kulmakarvaasi?

Useimmat vastaavat: „Hermosto!“ tai „Verenkierto!“. He ovat oikeassa, mutta vain osittain. Todellisuudessa nitä yhdistää suoraan ihan oikea, fyysinen köysi – katkeamaton lihaskalvo- ja lihaslinja, joka kulkee koko kehosi takapuolta pitkin.

Tässä artikkelissa selvitän, miksi niskakipu palaa yhä uudelleen – ja miksi syy löytyy usein aivan muualta kuin niskasta. Sekä tutustumme siihen, mitä faskia todella on. Ja artikkelin lopussa – testaamme yhdessä, miten faskia ja myofaskiaalinen ketju toimivat käytännössä sinun kehossasi. Mutta mennään järjestyksessä.

Sovitaan heti: lihaskalvo = faskia. Käytän tässä artikkelissa molempia sanoja – ne tarkoittavat aina samaa asiaa.

Ja juuri tästä aiheesta minulla on teille tänään paljon kerrottavaa. Selvitän, miten kehomme lihakset ovat yhteydessä toisiinsa – ja miksi jännitys pohkeessa voi aiheuttaa kipua niskassa.

Jos tavalliselta ihmiseltä kysytään, miltä lihaskalvo näyttää, hän muistaa todennäköisesti ohuen, puoli läpinäkyvän kalvon lihapalan pinnalla. Mutta tämä on ”kuollutta” anatomiaa.

Juuri siksi lääketieteen opiskelijat ovat vuosikymmeniä ymmärtäneet faskian väärin. Ruumiissa se näyttää valkoiselta paperilta – ohuelta, kuivalta, elottomalta. Professori Carla Stecco, yksi maailman johtavista faskia tutkijoista, on tehnyt yli 100 ruumiinavausta juuri selvittääkseen tämän eron.

Tässä mitä tapahtuu: heti kuoleman jälkeen faskia alkaa menettää vettä. Hyaluronihappo – se geeli joka pitää faskian elävänä ja liukkaana – paksuuntuu ja kovettuu välittömästi. Se mikä oli elävää, kiteistä ja kimaltelevaa – muuttuu kuivaksi valkoiseksi kalvoksi kirjaimellisesti muutamassa minuutissa.

Elävässä, hengittävässä kehossa faskia näyttää täysin toiselta. Kuvittele kostea, kimalteleva, hopeanvalkoinen kolmiulotteinen hämähäkinseitti. Tai kypsän greipin sisällä oleva herkkä kuiturakenne, joka pitää jokaisen mehukkaan solun omalla paikallaan. Elektronimikroskoopin alla elävä faskia näyttää fraktaaliselta maailmankaikkeudelta: vedellä täytettyjen, kosteiden ja kimaltelevien säikeiden loputon verkosto.

Juuri siksi faskiaa on niin pitkään aliarvioitu – sitä ei ole koskaan nähty elävänä.

• Kollageeni (lujuus): Proteiinisäikkeitä, jotka toimivat kehomme teräsvaijerina. Kollageeni estää kehoa repeämästä kuormituksessa.

• Elastiini (joustavuus): Ohuita säikeitä, jotka pystyvät venymään moninkertaisesti ja palautumaan välittömästi kuin laadukas kumi.

• Perusaine eli matriksi (voiteluaine ja vesi): Hyytelömäistä ainetta, joka koostuu vedestä ja hyaluronihaposta. Terveessä tilassa se on juoksevaa kuin moottoriöljy. Mutta jos olemme liikkumatta muutaman tunnin, tämä geeli alkaa jähmettyä ja muuttuu kuivaksi liimaksi.

Koska faskia on katkeamaton verkosto, siinä on selkeitä jännityksen valta väyliä. Anatomi Thomas Myers tutki näitä reittejä vuosikymmeniä ja julkaisi tuloksensa kirjassaan Anatomy Trains – Anatomiset junat.

Näitä pitkiä lihaskalvoketjuja kutsutaan myofaskiaalisiksi linjoiksi (myos = lihas, fascia = lihaskalvo). Tässä artikkelissa käytän molempia termejä – lihaskalvolinjat ja anatomiset junat – ne tarkoittavat samaa asiaa.

Tämän kartan säännöt ovat yksinkertaiset:

• Rautatiekiskot: Faskiasäikeet, jotka kulkevat samaan suuntaan ilman jyrkkiä kulmia.
• Vaunut: Lihakset. Ne antavat junalle voiman liikkua eteenpäin.
• Asemat: Luut, joihin juna kiinnittyy matkan varrella.

Jos jollakin rataosuudella kiskot ovat tukossa tai yksi vaunuista on rikkoutunut, koko juna pysähtyy. Kuormitus alkaa jakautua naapuri asemille. Ne joutuvat tekemään kaksin verroin töitä ja alkavat huutaa kivusta: „Kipu ei ole vihollinen, vaan kehosi äänekkäästi ja epätoivoinen avunhuuto. Mutta muista kultainen sääntö: siellä missä sattuu, ei lähes koskaan ole ongelman todellinen syy.“

Katsotaanpa nyt tyypillistä toimistotyöntekijää. Hän viettää 8 tuntia päivässä istuen, usein kovapohjaisissa kengissä tai korkokengissä.

• Ongelma jalkapohjassa: Jalkapohjan faskia menettää joustavuutensa, jalkaholvi laskeutuu ja jalka kääntyy sisäänpäin (lättäjalka). Kiskot junan lähtöasemalla ovat tukossa.
• Junan vinoutuminen: Pohjelihas menee jatkuvaan suojajanitykseen. Kireys välittyy ylemmäs takareisiin.
• Isku lantioon ja alaselkään: Kireät takareiden lihakset vetävät lantiota taaksepäin. Alaselkä alkaa särkeä sietämättömästi.
• Finaali niskassa ja päässä: Niskanpohjan lihakset puristuvat kasaan. Ihminen kärsii jännityspäänsäryistä ja niskan taakse alkaa kertyä emännän kyhmyn suojaava kudoskerros.

Ihminen menee lääkäriin. Hänelle tehdään alaselän magneettikuvaus, siellä löytyy välilevyn pullistuma, ja alaselkää aletaan hoitaa. Alaselkä helpottaa viikoksi, mutta sitten kipu palaa.

Miksi? Koska juna on jumissa sen aivan ensimmäisellä asemalla – jalkapohjassa!

Haluan kertoa oman esimerkkini. Kun aloin opetella kinesiologiaa ja soveltaa sitä käytäntöön, kiinnitin luonnollisesti huomion omaan kehooni ja liikkumiseen. Huomasin mielenkiintoisen asian.

Kun lähden kävelylle, ensimmäiset hetket sujuvat hyvin. Jonkin ajan kuluttua alan jännittää niskaa, hartiat nousevat ikään kuin automaattisesti kohti korvia ja niskan lihakset kiristyvät voimakkaasti. Yritän korjata ryhtiä ja kävelyasentoa – ja siinä hetkessä ymmärrän: ongelma on jalassa. Minulla on ollut lättäjalka lapsuudesta asti.

Mitä lättäjalka tarkoittaa? Lättäjalka tarkoittaa sitä, että osa lihaksista on „sammunut“ ja toiset tekevät kaksinkertaisen työn. Tästä kirjoitan erillisen artikkelin – se ansaitsee oman käsittelyssä. Muista: jokaisella, jolla on lättäjalka tai jokin jalkaterään ongelma, on myös lantion vinous ja siksi selkäongelmia.

Ennen minun lättäjalka ongelma heijastui alaselkään. Nyt kun tiedän miten myofaskiaaliset linjat toimivat, ymmärrän tarkalleen miksi.

Lopputulos: Niska on väärässä asennossa ja jumissa. Syy ei ole niskassa. Se vain maksaa hinnan siitä, mitä tapahtuu 150 senttimetriä alempana – jalassa.

Tässä artikkelissa tarkastelimme vain yhtä kahdestatoista myofaskiaalisesta ketjusta – Pinnallista takalinjaa (Superficial Back Line). Juuri se selittää yhteyden jalkapohjan ja niskan välillä.

Mutta kehossa on yhteensä 12 myofaskiaalista linjaa. Thomas Myers kuvasi ne kirjassaan Anatomy Trains – se on kehon faskiareittien todellinen kartta. Niiden joukossa ovat muun muassa etulinja, sivulinja, spiraalilinja, käsivarsien linjat ja syvä etulinja.

On tärkeää ymmärtää: kroonisesta kivusta kärsivällä ihmisellä ei lähes koskaan ole jännitystä vain yhdessä ketjussa. Useimmiten ”jumissa” ovat samanaikaisesti kaksi, kolme tai jopa useampi linja. Juuri siksi hieroja katsoo koko kehoa kokonaisuutena – ei vain sitä paikkaa missä sattuu.

Muista myofaskiaalisista linjoista ja siitä, miten ne vaikuttavat selkä-, polvi- ja hartiakipuihin – puhumme tulevissa artikkeleissa. Ja kuten lupasin – nyt on testin aika.

Kotitehtävä lukijoille:

Nouse juuri nyt lattialle paljain jaloin ja yritä hitaasti kumartua eteenpäin polvet suorina. Pane merkille, mihin asti sormesi yltävät.

Ota sen jälkeen tavallinen tennispallo ja rullaa sitä voimakkaasti jalkapohjasi alla 2 minuutin ajan kummallakin jalalla (kiinnitä erityistä huomiota sisäkaareen ja kantapäähän). Jos sinulla ei ole tennispalloa, hiero jalkapohjaa käsin 2 minuuttia kummallakin jalalla – se toimii yhtä hyvin.

Toista taivutus tämän jälkeen. No, miltä tuntuu? Laskeutuivatko sormesi pari senttia alemmas?

Kokeile nyt vielä tätä: hiero intensiivisesti kallon pohjaa ja takaraivon aluetta 2–3 minuutin ajan. Sen jälkeen toista etukumartuminen. Yllätyitkö kuinka paljon helpommin pystyt nyt kumartumaan? Koko takalinja on yksi jatkuva ketju – ja juuri tämän sinä juuri tunsit omassa kehossasi!

Huomio: Yllä kuvattu esimerkki ei ole yleispätevä. Jokainen ihminen on erilainen ja niskakivun syyt vaihtelevat. Toin tämän esimerkin omasta käytännöstä selvittääkseni, miten lihaskalvo linjat toimivat ja miten kehon eri osat vaikuttavat toisiinsa.

Jos asut Imatralla tai lähialueella, voit varata ajan vastaanotolleni tästä Varaa aika